Salaatti

ruokakaupassa. teki mieli salaattia. valitsin itselleni ruukkusalaattitarjonnasta siistin salaattipuskan. siirryin eteenpäin vihanneshyllyllä. en ole aiemmin viettänyt näin pitkää aikaa kasviksia katsellen ja kosketellen. minut valtasi halu ostaa ensimmäistä kertaa elämässäni maustekurkku. asettelin salaatin läheisen tomaattirykelmän päälle ja aloin kaivella kurkkua sammiosta. sillä välin joku mies tuli siihen ja otti salaattini ja laittoi omaan kärryynsä. keskeytin hänet että salaatti on itseasiassa minun. ei mitään reaktiota. jatkoin että salaatteja on muutaman metrin päässä hyllyssä kenen tahansa valita haluamansa että sieltä voi oman salaatin hakea. tuo kyseinen salaattiyksilö nyt vaan sattuu olemaan minun. voisinko saada sen takaisin? ei mitään reaktiota. tyhjä katse eteenpäin, naama kuin raastimeen törmännyt, jatkoi matkaa kohti makaronihyllyä. annoin asian olla. myöhemmin aloin miettiä että mitä helvettiä. jotenkin kammottaa koko tapaus. järkeilin että tyyppi voi tietysti olla joko kuuro, vahvasti lääkitty tai ulkomaalainen, mutta mikään näistä ei selitä sitä ettei reagoinut mitenkään siihen että heiluin sormi ojossa hänen edessään vaatien salaattiani takaisin. toisaalta mietin että olisiko pitänyt ponnekkaammin puolustaa oikeuttani tuohon nimenomaiseen ruukkusalaattiin?