Isolla kivellä

Metsän keskellä oli iso tumma kivi. Kaksi metriä korkea pala peruskalliota kohosi kumpareen laella. Sammal peitti kiven kylkiä ja sen juurella kilpaili kaksi muurahaiskekoa elintilasta ja rakennusmateriaaleista. Kiven päällä istuessa saattoi katsoa koivumetsikön yli järvelle ja tarkkailla alempana luikertelevaa pururataa jota koirien ulkoiluttajat ja kuntoilijat käyttivät. Näköalaa oli puoli kilometriä joka suuntaan. Se oli sopiva kohtaus- ja vartiopaikka lähitienoon pojille, jotka pelkäsivät metsässä asuvia intiaaneja, jengiläisiä joiden huhuttiin hirttäneen ulkomaalaisen pojan puuhun ja jättäneen ruumiin suureen romukuoppaan syvällä metsässä.

Elettiin 80-luvun puoliväliä. Jani ei ollut hyvä ystäväni mutta keräsimme molemmat sarjakuvia ja se yhdisti meitä. Janilla oli Hulk-lehden ainoa numero joka minulta puuttui ja olimme koulussa sopineet että tulisin päivän päätteeksi sen hänen luokseen lukemaan.

Jani asui lähellä kotiani, synkissä betonikerrostaloissa joita kansoittivat alkoholistit, mustalaiset ynnä muu nuoressa mielessäni yhteiskunnan pohjasakka. Köyhät.

Hississä kuului omituinen kitisevä ääni ja tuoksui omituiselle. Jani osoitti kulunutta muovipalloa joka oli tungettu hissin oven ja seinän välisestä raosta ihmiskäden ulottumattomiin. Se äänteli ja savusi hissin ja seinän puristuksessa noustessamme ylimpään kerrokseen.

Sisällä Janin kotona odotti hirveä näky. Lattioilla makasi sammuneita ihmisiä. Miehiä ja naisia röykkiöinä. Jostakin olohuoneen pöydän takaa Janin isä tervehti meitä sammaltaen ja kävi takaisin makoilemaan näkymättömiin.

Janin huoneessa oli samanlainen sotku kuin muussakin asunnossa. Haju oli pökerryttävä. Seinää halkaisi ruskea vana johon Janin mukaan hänen isänsä oli heittänyt suutuspäissään hänen hamsterinsa. Sarjakuvalehdet olivat kaikesta muusta kaaoksesta poiketen siistissä järjestyksessä mappeihin järjestettynä vaatekaapissa. Olin kirkaista kauhusta kun näin että lehdet oli rei'itetty mapitusvaiheessa. Itselläni lehdet oli lajiteltu samanlaisiin kansioihin mutta muovitaskujen sisään. Muovitaskut oli äitini varastanut työpaikaltaan sillä verukkeella että vaikka varastaminen on väärin, äiti teki mielestään niin paljon ylitöitä että pieni hyvitys olisi paikallaan mappien, tussien, liimojen ja nitojien muodossa. Kotonani ei koskaan ollut puutetta toimistotarvikkeista.

Löysin puuttuvan numeron ja istuin sängylle lukemaan Bruce Bannerin avio-ongelmista. Lähes välittömästi huomasin vieressäni virstaavan kissan. Kusi ruiskusi sen reiästä pitkin ennestään likaisia lakanoita Janin tarttuessa kissaan ja lykätessä sen ulos huoneesta. Samalla lähdin myös minä. Asunnon haju, lattioilla makaavat ihmiset, sulava pallo hissikuilussa. Ei tällaista olekaan, ajattelin. Jo matkalla ylös olin huomannut Janin leikkaamattomat kynnet ja niiden alla mustan kerroksen likaa. Laskeutuvassa hississä kuuntelin pallon vikinää ja pidättelin itkua, mutta huonolla menestyksellä.

Seuraavana päivänä sovittiin Janin kanssa että hän toisi Hulkin isolle kivelle, missä voisin lukea sen loppuun. Lainata sitä hän ei kuulemma saattanut ja ymmärsin sen hyvin. Kaikista lupailuista huolimatta muille lainaamani lehdet olivat poikkeuksetta tulleet takaisin huonommassa kunnossa kuin lainatessa. Sellainen oli sietämätöntä. Lukiessani Hulkkia Jani selitti saaneensa naamaansa omituisia punaisia pilkkuja syötyään rullallisen vessapaperia nälkäänsä kun vanhempansa eivät olleet ruokkineet häntä ja veljeään heidän ollessaan mökillä. Olin myös nähnyt hänen syövän kastematoja ja imeskelevän koppakuoriaisia.

Huomasin naapurin eläkeläisukon lähestyvän kiveä harava kourassaan. Hänellä oli päällään työhaalarit ja päässä olkihattu. Suussa tuprutti vanha piippu. Jani oli jo lähdössä karkuun mutta toppuuttelin. Tiesin että naapurin ukkeli on harmiton.

Voisiko jompikumpi pojista tulla auttamaan, kysyi hän ja kertoi lukinneensa itsensä epähuomiossa kotinsa ulkopuolelle. Minä lupasin auttaa. Jani lähti metsän halki kotiinsa lehti mukanaan. Harmitti tämänkin lukuyrityksen keskeytyminen mutta pakko oli naapuria auttaa. Olin edellisenä kesänä rakentanut pihojemme väliseen mutakuiluun majaa ja naapuri oli ystävällisesti antanut moottorisahan viuhua pitkin pihansa pihlajoita. Järjestettyään rakennustarpeet hän päätyi lopulta rakentamaan niistä minulle majan jossa yritin sitten pitkin kesää paistaa läheiseltä pellolta varastamiani perunoita ja mussutella ketunleipiä. Pihlajan oksat olivat ylivertainen rakennusmateriaali muihin oksiin verrattuna sillä ne eivät houkutelleet majaan ötököitä.

Tultuamme talon takapihalle huomasin että toisen kerroksen ikkuna oli raollaan. Siitäpä siis sisälle ja ovea sisäkautta avaamaan. Naapurin ukko haki huterat puiset tikkaat ja asetti ne seinää vasten. Sovittiin että kipuaisin ikkunasta ja juoksisin alakertaan avaamaan hänelle oven ja saisin palkaksi kourallisen Budapest-suklaakonvehteja. Toimeen siis.

Pääsin ikkunasta sisään ongelmitta ja huomasin olevani pienessä vessassa. Kalteva katto rajasi pienen vessakopista omituisen geometrisen tilan enkä usko että aikuinen mahtuisi pöntölle istumaan saati vessaan seisomaan. Pöntön ohella ainoa sisustus oli kori täynnä Vartiotorneja ja Herätkää-lehtiä. Astuin vessasta hämärään huoneeseen, joka ilmeisesti oli makuuhuone. Silmiä siristellen erotin pienen lipaston, muutamia tuoleja ja sängyn. Sängystä kuului ääniä. Veri pakeni päästäni. Yritin juosta takaisin vessaan ja ulos ikkunasta, mutta naapurin ukko oli jo ennättänyt tarrata tikapuihin ja nostaa ne seinältä. Huutaessani hänelle hän katsahti ylös naureskellen ja vilkutti huolettomasti. Makuuhuoneesta kuului rauhoittava naisen ääni joka pyysi käymään peremmälle pelkäämättä. Tunnistin sen naapurin rouvan ääneksi. Hän oli mukava harmaahiuksinen täti joka oli useat kerrat tuonut minulle majaani hannatädin kakkuja evääksi. Silti, olin kauhusta jäykkänä.

Naapurin rouva yritti rauhoitella minua ja pyysi lähestymään sänkyä. Pudistin päätäni. Hän maanitteli. Minä kieltäydyin. Hän maanitteli lisää. Hän siirsi peittoa syrjään ja oli ihan alasti siellä peiton alla. Yritin sulkea silmäni. En ollut aiemmin nähnyt naista alasti. Jonkinlainen käsitys minulla oli naisen ruumiista tutkittuani R-kioskin videokatalogin erotiikkasivuja suurennuslasilla, mutta tämä oli oikea iäkäs nainen, lihaa ja verta.

Hän laittoi sängyn päädyssä olevan lukulampun päälle jotta näkisin paremmin. Hänen jalkansa olivat levällään. Reisien sisäpinta oli rypyillä mutta lantioluiden päälle pingottuva iho sileää ja tavallaan kaunista. Jalkoväli oli tuuhean karvan peitossa ja se veti katsettani puoleensa kuin magneetti mutta pelotti samalla. Hän sulki silmänsä ja hiveli sormillaan ruumistaan joka puolelta. Puristeli ja hieroi alati kovakouraisemmin. Hänellä oli pitkät punaisiksi maalatut kynnet ja ryppyiset nakkisormet.

Etusormellaan hän alkoi hieroa itseään ja toisen kätensä hän vei rinnalleen. Tissi oli kuin vedellä täytetty ilmapallo hänen puristellessa sitä. Hän huohotti äänekkäästi ja kuiskaili nimeäni ja tunki aluksi sormeaan sisäänsä, lopulta koko melkein nyrkkiään. Liike vaikutti hankalalta ja hän joutui kohottautumaan toisen kätensä varaan jotta tunkeminen onnistuisi paremmassa kulmassa. Hänen kasvoilleen oli omituinen ilme. Huulet muodostivat pienen tötterön. Silmät sirillään kuin sialla hän toisteli matalalla, lähes miehekkäällä äänellä oh oh oh OOH!